Kolmannessa työssä ideana oli kuvan sommittelu. Se tarkoittaa värien ja muotojen muodostamaa kokonaisrakennetta taidekuvaan. Opimme horisontaalisen eli vaakasuoran, vertikaalisen eli pystysuoran ja diagonaalisen eli vinon sommitelman. näiden lisäksi oli vielä kolmio-, ympyrä- ja kultainen leikkaus-sommitelmat.
Mielestäni sommitteluja rytmi ovat melko paljon sama asia. Tavallaan ymmärrän, että niillä on jokin pieni ero, mutta en osaa oikein selittää sitä. Sen lisäksi en ymmärtänyt, miten värit liittyvät sommitteluun. Ajattelen, että värit liittyvät väriharmoniaan, joka on kokonaan toinen asia. Nämä asiat jäivät epäselvkaaliseniksi minulle.
Sommittelun harjoitustyönä oli "taidekuva taidekuvan sisällä" työ. Siinä tarkoitus oli tehdä maalaus ja sulattaa joukkoon jokin pieni, valmis taideteos. Työhön kuului ottaa myös jokin sommitelma. Pyrin ottamaan sellaisen kuvan, josta minun olisi helppo saada ideoita työhöni. Otin kuvan, jossa oli erikoisia puita ja patsaita. Päätin siis tehdä lisää samanlaisia puita sekä patsaita ja pilareita ja asettaa alkuperäisen kuvan keskelle. Sommitteluksi otin vertikaalisen. Aluksi tein vain luonnoksen ja aloitin varsinaisen työn vasta seuraavalla oppitunnilla. Piirtäminen onnistui hyvin. Maalaaminenkin sujui, mutta jotkin yksityiskohdat, kuten kivet maassa, olivat hieman haasteellisia. Tuttuun tapaan myös ajankäyttö oli haasteellista, koska työ jäi kesken. Tein työn loppuun koeviikolla ja lopputulos oli melko pitkälle sitä, mitä odotin, pieniä huolimattomuusvirheitä lukuun ottamatta. Eli loppujen lopuksi mikään ei jäänyt vaivaamaan.
Tieto merkitsi minulle, että kuvataide ei olekaan niin yksinkertaista, kuin voisi luulla. Pitää ottaa niin monia eri asioita huomioon. Aiemmin tiesin väriharmonian ja rytmin, mutta nyt tuli myös sommittelu. Kuitenkin hyötyä oli se, että taideteoksien tarkasteluun sain nyt uuden näkökulman. Esimerkiksi perjantaina 21.3. katselimme näitä töitä, ja siinä huomasin sommittelun parantavan työtä. Oma työni oli tosun kesken vielä tällöin.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Toinen työ
Kurssin toisena työnä oli tehdä veistos käyttäen puutikkuja ja kuumaa liimaa. Tässä työssä teemana oli teoksen rytmi. Rytmi syntyy teokseen eri tekijöiden, kuten värien, muotojen ja varjojen vaihtelulla. Veistokseen oli tarkoitus tehdä rytmiä esimerkisi muotojen vaihtelulla. Sen oli tarkoitus sisältää sekä vapaata, että sidottua rytmiä.
Puutikuista tehtävään teokseen sai helposti rytmiä asettelemalla puutikkuja jonkin tietyn, toistuvan säännön mukaaan. Tein sillä tavalla omassa työssäni. Se on minun käsitykseni siitä, mitä rytmi on. En ole kuitenkaan aivan varma, tarkoittaako rytmi juuri sitä. Ymmärrykseni vapaasta rytmistä jäi hieman vaillinaiseksi: ymmärsin sen niin, että ei ole rytmiä käytännössä ollenkaan. Luulen kuitenkin, että vapaa rytmi pitää sisällään muutakin.
Työnteon ensimmäinen vaihe oli suunnittelu. Se tuntui aluksi haasteelliselta. Katsoin muiden tekemiä töitä ja mietin, miten voisin saada aikaan yhtä hienon työn. Mietin, että onko se edes mahdollista. Ensimmäisen tunnin ideoin ja pikkuhiljaa tuli ideoita. Keksin erilaisia muotoja, joihin sain luotua rytmejä. Kokosin ne mielessäni yhteen, ja näin idea oli valmis. Se sisälsi erilaisia mastoja ja osan, josta pystyy hahmottamaan kasvot. Lopputunnin käytin edellisen työn valmistamiseen.
Tekovaiheen suurin ongelma oli se, että olin pahasti jäljessä. Kun seuraava työ tuli kuvioihin, olin vasta liimannut muutaman palasen. Onnistuin saamaan työn valmiiksi, kun suunnittelin seuraavan työn nopeasti ja lopputunnin liimailin palasia. Olin jo liimannut niitä jonkin verran, joten asia oli minulle tuttu. Liimaamisessa ei ollut niin suuri työ, kuin olin odottanut, ja sain työn valmiiksi. Valmis työ vastasi alkuperäistä mielikuvaa. Keksin myös liimauksen aikana lisää ideoita. Lopputuloksesta minulle tuli mieleen purjelaiva.
Opin rytmeistä sen, että ne ovat hyödyllisiä työssä ja ne tavallaan myös nopeuttavat työntekoa. On helppoa tehdä työtä eteenpäin, kun tietää esim. mihin kohtaan mikin palanen pitää liimata. Rytmi mahdollistaa sen. Tiedon suurin merkitys minulle onkin juuri se, että jos haluaa nopeutta työntekoon, rytmistä voi olla apua.
Työnteon ensimmäinen vaihe oli suunnittelu. Se tuntui aluksi haasteelliselta. Katsoin muiden tekemiä töitä ja mietin, miten voisin saada aikaan yhtä hienon työn. Mietin, että onko se edes mahdollista. Ensimmäisen tunnin ideoin ja pikkuhiljaa tuli ideoita. Keksin erilaisia muotoja, joihin sain luotua rytmejä. Kokosin ne mielessäni yhteen, ja näin idea oli valmis. Se sisälsi erilaisia mastoja ja osan, josta pystyy hahmottamaan kasvot. Lopputunnin käytin edellisen työn valmistamiseen.
Tekovaiheen suurin ongelma oli se, että olin pahasti jäljessä. Kun seuraava työ tuli kuvioihin, olin vasta liimannut muutaman palasen. Onnistuin saamaan työn valmiiksi, kun suunnittelin seuraavan työn nopeasti ja lopputunnin liimailin palasia. Olin jo liimannut niitä jonkin verran, joten asia oli minulle tuttu. Liimaamisessa ei ollut niin suuri työ, kuin olin odottanut, ja sain työn valmiiksi. Valmis työ vastasi alkuperäistä mielikuvaa. Keksin myös liimauksen aikana lisää ideoita. Lopputuloksesta minulle tuli mieleen purjelaiva.
Opin rytmeistä sen, että ne ovat hyödyllisiä työssä ja ne tavallaan myös nopeuttavat työntekoa. On helppoa tehdä työtä eteenpäin, kun tietää esim. mihin kohtaan mikin palanen pitää liimata. Rytmi mahdollistaa sen. Tiedon suurin merkitys minulle onkin juuri se, että jos haluaa nopeutta työntekoon, rytmistä voi olla apua.
Ensimmäinen työ
Minulla oli kuvaamataidon ensimmäinen kurssi 4. jaksossa lukion ensimmäisenä vuonna. Ensimmäinen työ, jonka tein siellä, oli neliösommittelutyö. Neliösommittelutyön teemana oli väriharmoniat. Opin, että niitä on yhteensä neljä. Ne ovat lähiväri-, yksiväri-, valööri- ja vastaväriharmonia. Minä käytin työssäni lähiväriharmoniaa. Siinä oli tarkoitus käyttää neljää vierekkäistä väriä väriympyrältä.
Arvoitukseksi jäi se, mikäli on olemassa muitakin väriharmonioita kuin tunnilla läpikäydyt. Käytin lähiväriharmoniaa, vaikka se tuntui kaikista vaikeimmalta aluksi, kun kirjoitettiin muistiinpanoja. En aluksi ymmärtänyt sen tarkoitusta, mutta kun opettaja neuvoi, ymmärsin asian ja huomasin sen sopivan parhaiten työhöni.
Työnteko lähti liikkeelle hieman hitaasti pitkän tauon jälkeen sillä edellisen kerran kuvaamataitoa oli ollut 7. luokalla. Aluksi piti suunnitella työ, jossa voisi käyttää jotain väriharmonioista. Ensimmäinen tunti meni suunnitellessa, ja vähitellen ideoita alkoi tulla mieleen, ja sain niistä aikaan avaruutta muistuttavan maiseman. Tämä avaruusteema oli ensimmäinen kunnollinen ideani ja se toteutui valmiissa työssä tarpeeksi hyvin.
Ongelmaksi tekovaiheessa tuli löytää sopiva väriharmonia. Työssäni oli paljon yksityiskohtia, jotka olisi helposti tyt kaikki eri väreillä. Oivalsin, että voin käyttää lähiväriharmoniaa ja ottaa värejä keltaisen, vihreän ja sinisen alueilta väriympyrästä. Nämä värit sopivat parhaiten työni avaruusmaisemaan. Tosin itse avaruus piti tehdä sinivihreällä, vaikka yleensä avaruutta kuvataan tummalla sinisellä tai mustalla. En antanut tämän asian kuitenkaan suuremmin vaivata, koska sinivihreä näytti loppujen lopuksi melko hyvältä, ja tärkeintä oli saada jotain sinistä mukaan kuvaamaan avaruutta. Sitä paitsi esimerkiksi musta ei olisi mielestäni sopinut yhteen muiden käyttämieni värien kanssa.
Väriharmoniat opettivat minulle, että työ kannattaa suunnitella siten, että pystyy käyttämään jotain väriharmoniaa. Valmis työ näyttää hienolta, kun siinä on jokin väriharmonia. Vaikka jokin yksittäinen kohde olisikin vääränvärinen, sitä ei kokonaisuudesta huomaa. Tämän tiedon tärkein merkitys minulle on, että taideteoksissa kannattaa pyrkiä hyvään ja tasapainoiseen kokonaisuuteen.
Arvoitukseksi jäi se, mikäli on olemassa muitakin väriharmonioita kuin tunnilla läpikäydyt. Käytin lähiväriharmoniaa, vaikka se tuntui kaikista vaikeimmalta aluksi, kun kirjoitettiin muistiinpanoja. En aluksi ymmärtänyt sen tarkoitusta, mutta kun opettaja neuvoi, ymmärsin asian ja huomasin sen sopivan parhaiten työhöni.
Työnteko lähti liikkeelle hieman hitaasti pitkän tauon jälkeen sillä edellisen kerran kuvaamataitoa oli ollut 7. luokalla. Aluksi piti suunnitella työ, jossa voisi käyttää jotain väriharmonioista. Ensimmäinen tunti meni suunnitellessa, ja vähitellen ideoita alkoi tulla mieleen, ja sain niistä aikaan avaruutta muistuttavan maiseman. Tämä avaruusteema oli ensimmäinen kunnollinen ideani ja se toteutui valmiissa työssä tarpeeksi hyvin.
Ongelmaksi tekovaiheessa tuli löytää sopiva väriharmonia. Työssäni oli paljon yksityiskohtia, jotka olisi helposti tyt kaikki eri väreillä. Oivalsin, että voin käyttää lähiväriharmoniaa ja ottaa värejä keltaisen, vihreän ja sinisen alueilta väriympyrästä. Nämä värit sopivat parhaiten työni avaruusmaisemaan. Tosin itse avaruus piti tehdä sinivihreällä, vaikka yleensä avaruutta kuvataan tummalla sinisellä tai mustalla. En antanut tämän asian kuitenkaan suuremmin vaivata, koska sinivihreä näytti loppujen lopuksi melko hyvältä, ja tärkeintä oli saada jotain sinistä mukaan kuvaamaan avaruutta. Sitä paitsi esimerkiksi musta ei olisi mielestäni sopinut yhteen muiden käyttämieni värien kanssa.
Väriharmoniat opettivat minulle, että työ kannattaa suunnitella siten, että pystyy käyttämään jotain väriharmoniaa. Valmis työ näyttää hienolta, kun siinä on jokin väriharmonia. Vaikka jokin yksittäinen kohde olisikin vääränvärinen, sitä ei kokonaisuudesta huomaa. Tämän tiedon tärkein merkitys minulle on, että taideteoksissa kannattaa pyrkiä hyvään ja tasapainoiseen kokonaisuuteen.
Kuudes työ
Viimeisessä työssä aiheena oli piirtämisen lajit. Opin neljä erilaista lajia, jotka olivat ääriviivapiirustus, muotoileva varjostus, valööripiirustus ja aineen mukainen piirtäminen. Ääriviivapiirustus ja muotoileva varjostus perustuvat enimmäkseen ääriviivoihin. Valööripiirustuksessa ei käytetä ääriviivoja. Aineenmukainen piirustus vaikutti vaativimmalta. Siinä kuvataan eri aineita piirtäen.
Epäselväksi teoriaosuudessa jäi se, mikä piirtämisen laji ottaa värit mukaan. Missään edellä mainituissa lajeissa ei käsittääkseni käytetty värejä. Mietin sitten, että onko työ enää varsinaisesti piirtämistä, kun siinä käytetään värejä vai onko kyseessä silloin esimerkiksi maalaaminen.
Tämä viimeinen kuvaamataidon ensimmäisen kurssini työ oli parityö, kuten edellinenkin. Tällä kertaa olin Lotan pari. Tarkoitus oli piirtää puinen mallinukke muotoilevalla varjostuksella. Aluksi harjoittelimme Lotan kanssa mallinuken piirtämistä vihkoihimme. Minä piirsin siitä yläosan. Kun se oli onnistunut kohtalaisen hyvin, uskalsin alkaa piirtää varsinaiselle paperille. Yritin piirtää ääriviivat melko tarkasti. Kun ne olivat valmiit, tein nuken toiselle puolelle varjostusta. Toiselle puolelle tein valoa ja erotin kirkkaimmat kohdat. Tässä vaiheessa olimme kumpikin melko pitkällä. Päätimme lopettaa, koska ajattelimme töidemme olevan nyt hyvässä kunnossa ja liian yrittämisen pilaavan kokonaisuuden. Alkuperäinen ideani oli saada nukkeen tasapuolisesti valoa ja varjoa, ja onnistuin siinä. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Tämä työ oli yksi kurssin helpoimmista töistä. Sain sen valmiiksi yhdessä tunnissa, eikä tekovaiheessa tullut vastaan ongelmia. Mikään ei myöskään jäänyt vaivaamaan.
Tieto antoi minulle uusia ulottuvuuksia piirtämiseen. En tiennytkään, että pelkästään valon ja varjon avulla voi saada aikaan niin monenlaisia ja keskenään erilaisia tuloksia ja tapoja piirtää. Tieto on hyödyllinen, koska sitä voi hyödyntää, jos innostuu joskus itsekin piirtämään. Koska työ oli melko helppo verrattuna muihin töihin, voi oppia myös, että joskus onni voi potkaista.
Epäselväksi teoriaosuudessa jäi se, mikä piirtämisen laji ottaa värit mukaan. Missään edellä mainituissa lajeissa ei käsittääkseni käytetty värejä. Mietin sitten, että onko työ enää varsinaisesti piirtämistä, kun siinä käytetään värejä vai onko kyseessä silloin esimerkiksi maalaaminen.
Tämä viimeinen kuvaamataidon ensimmäisen kurssini työ oli parityö, kuten edellinenkin. Tällä kertaa olin Lotan pari. Tarkoitus oli piirtää puinen mallinukke muotoilevalla varjostuksella. Aluksi harjoittelimme Lotan kanssa mallinuken piirtämistä vihkoihimme. Minä piirsin siitä yläosan. Kun se oli onnistunut kohtalaisen hyvin, uskalsin alkaa piirtää varsinaiselle paperille. Yritin piirtää ääriviivat melko tarkasti. Kun ne olivat valmiit, tein nuken toiselle puolelle varjostusta. Toiselle puolelle tein valoa ja erotin kirkkaimmat kohdat. Tässä vaiheessa olimme kumpikin melko pitkällä. Päätimme lopettaa, koska ajattelimme töidemme olevan nyt hyvässä kunnossa ja liian yrittämisen pilaavan kokonaisuuden. Alkuperäinen ideani oli saada nukkeen tasapuolisesti valoa ja varjoa, ja onnistuin siinä. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Tämä työ oli yksi kurssin helpoimmista töistä. Sain sen valmiiksi yhdessä tunnissa, eikä tekovaiheessa tullut vastaan ongelmia. Mikään ei myöskään jäänyt vaivaamaan.
Tieto antoi minulle uusia ulottuvuuksia piirtämiseen. En tiennytkään, että pelkästään valon ja varjon avulla voi saada aikaan niin monenlaisia ja keskenään erilaisia tuloksia ja tapoja piirtää. Tieto on hyödyllinen, koska sitä voi hyödyntää, jos innostuu joskus itsekin piirtämään. Koska työ oli melko helppo verrattuna muihin töihin, voi oppia myös, että joskus onni voi potkaista.
Neljäs työ
Neljäs kuvaamataidon työ oli nettitehtävä. Siinä tarkoituksena oli harjoitella kuvan muokkausta kuvankäsittelyohjelmalla. Se oli minulle tuttu aihe yläasteen lyhyen tietotekniikan kurssilta. Asiat olivat päässeet kylläkin jo unohtumaan, joten työ oli erinomaista kertausta. Opin myös lisää erilaisia tapoja muokata kuvaa, joita en yläasteella ollut kokeillut.
Teoriaosuudessa en oppinut vielä käyttämään sujuvasti kuvankäsittelyohjekmaa. Käytössämme oli Gimp2, jota olin käyttänyt myös yläasteella. En muistanut kuitenkaan kaikkea, enkä aivan ymmärtänyt, mitä piti tehdä. Kun sain tarkentavia neuvoja ja löysin muokkaustyökalut, työnteko lähti sujuvasti käyntiin.
Harjoitustyöt lähtivät liikkeelle hyvin heti, kun olin ymmärtänyt asian ja osasin käyttää eri työkaluja. Ne etenivät melko nopeastikin, kun ei tarvinnut muuta kuin muokata yksi kuva aina yhdellä työkalulla ja tallentaa se sitten. Kaikkiaan näitä muokattuja kuvia piti tehdä yhdeksän. Käytin tähän koulukuvaani, joka samalla on myös Facebookin profiilikuvani. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Aloimme töihin sen verran nopeasti, että minulle ei ehtinyt muodostua sen ihmeellisempää odotusta lopputuloksesta. Odotin vain, että lopputulos olisi monipuolinen ja se myös toteutui. Tekovaiheen ongelmat olivat lähinnä teknisiä, tietokoneen käyttöön ja tallentamiseen liittyviä ongelmia. Ne eivät olleet vakavia ja selvisivät kyllä. Mikään ei jäänyt vaivaamaan.
Opetettavan asian tärkein merkitys minulle oli kerrata yläasteen opetuksia kuvan käsittelystä. Sen lisäksi opin, että kuvan muokkaaminen voi olla hauskaa. Pidin kyseisestä oppitunnista, koska se oli hieman erilainen, eikä ollut turhaa kiirettäkään.
Teoriaosuudessa en oppinut vielä käyttämään sujuvasti kuvankäsittelyohjekmaa. Käytössämme oli Gimp2, jota olin käyttänyt myös yläasteella. En muistanut kuitenkaan kaikkea, enkä aivan ymmärtänyt, mitä piti tehdä. Kun sain tarkentavia neuvoja ja löysin muokkaustyökalut, työnteko lähti sujuvasti käyntiin.
Harjoitustyöt lähtivät liikkeelle hyvin heti, kun olin ymmärtänyt asian ja osasin käyttää eri työkaluja. Ne etenivät melko nopeastikin, kun ei tarvinnut muuta kuin muokata yksi kuva aina yhdellä työkalulla ja tallentaa se sitten. Kaikkiaan näitä muokattuja kuvia piti tehdä yhdeksän. Käytin tähän koulukuvaani, joka samalla on myös Facebookin profiilikuvani. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Aloimme töihin sen verran nopeasti, että minulle ei ehtinyt muodostua sen ihmeellisempää odotusta lopputuloksesta. Odotin vain, että lopputulos olisi monipuolinen ja se myös toteutui. Tekovaiheen ongelmat olivat lähinnä teknisiä, tietokoneen käyttöön ja tallentamiseen liittyviä ongelmia. Ne eivät olleet vakavia ja selvisivät kyllä. Mikään ei jäänyt vaivaamaan.
Opetettavan asian tärkein merkitys minulle oli kerrata yläasteen opetuksia kuvan käsittelystä. Sen lisäksi opin, että kuvan muokkaaminen voi olla hauskaa. Pidin kyseisestä oppitunnista, koska se oli hieman erilainen, eikä ollut turhaa kiirettäkään.
Viides työ
Opin teoriaosuudessa käytännössä kaiken oleellisen, mikä liittyi aiheeseen. Sen sijaan harjoitustyöhön liittyvät asiat jäivät epäselviksi. Saven muotoilu saattoi olla vaikeaa, jos oli tulossa iso työ, jossa on paljon yksityiskohtia. Ei välttämättä olisi keksinyt, mistä aloittaa. Toisaalta minulla ei tätä ongelmaa tullut. Minun vaikeuteni oli keksiä, millainen veistos tehdä, koska aihe oli vaikea.
Tämä harjoitustyö oli parityö, ja minä olin Iitan pari. Tarkoitus oli, että parit tekevät veistokset, joiden teemat ovat vastakkaiset toisilleen. Kaiken kukkuraksi töiden piti olla abstraktit tai puoliabstraktit. Me saimme teemaksi kauniin ja ruman. Iitaotti ruman ja minä kauniin. Se olikin minulle vaikeaa, tehdä kaunis saviveistos, joka olisi abstrakti tai puoliabstrakti. Ajattelin, että tästä ei kuvaamataidon työ voisi vaikeutua. Emme kumpikaan Iitan kanssa aluksi keksineet mitään. Sitten Iita keksi, että tekisimme kasvot, sen sijaan että tekisimme vartalomaiset muodostelmat. Tällöin työ olisi kylläkin esittävä, mutta se ei kuitenkaan haitannut. Nyt työt lähtivät liikkeelle, tosin en saanut ensimmäisellä tunnilla muut aikaan kuin hupsun eläinhahmon, jolla oli pyöreät, nallemaiset korvat.
Toisella tunnilla sain aikaan jo silmätkin ja sitten vielä ripset ja kulmakarvat. Sen jälkeen oli vaikea keksiä enää mitään. Teos kuitenkin alkoi näyttää kauniilta, joten ajattelin, että se alkaisi olla valmis. Muotoilin hahmon pään uudelleen ja leikkasin korvat pois. Tällä kertaa ei tullut edes kiirettä. Alkuperäinen ajatukseni oli vain, että työ vastaisi tehtävänantoa. Työ vaikutti vastaavan sitä ja se sai minut tyytyväiseksi.
Toisella tunnilla sain aikaan jo silmätkin ja sitten vielä ripset ja kulmakarvat. Sen jälkeen oli vaikea keksiä enää mitään. Teos kuitenkin alkoi näyttää kauniilta, joten ajattelin, että se alkaisi olla valmis. Muotoilin hahmon pään uudelleen ja leikkasin korvat pois. Tällä kertaa ei tullut edes kiirettä. Alkuperäinen ajatukseni oli vain, että työ vastaisi tehtävänantoa. Työ vaikutti vastaavan sitä ja se sai minut tyytyväiseksi.
Keskeisin asia, minkä opin, oli että savityöt ovat vaikeita, jos on jokin teema ja samalla työstä pitäisi tulla abstrakti tai puoliabstrakti. Opin, että siitä selviää niin, että miettii rauhassa samalla vaikka leikkien savella. Pitää vain tarttua johonkin ideaan, joka tulee mieleen ja soveltaa se sopivaksi. Tämä onkin usein helpompaa parin kanssa. Nämä olivat tärkeitä opetuksia, joista varmasti löytää hyötyä muulloinkin elämässä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)